Sukunimen merkitys ja alkuperä on aina kiinnostava. Paitsi nimitutkimus myös suvun omat tutkijat ovat mietiskelleet nimen muotoutumista ja sen merkitystä. Nimitutkimus on sijoittanut Toiviainen-sukunimen nk. Toiva-sukunimiperheeseen. Toivia tai Toivio on ollut varsin yleinen miehennimi Kemin Lapissa 1500-luvulla. Lappiin ei kuitenkaan syntynyt sukunimeä Toiviainen. Toisenlaisen teorian sukunimen synnystä on esirttänyt Jaakko Toiviainen (1917-1981). Hän kertoo saaneensa suomenkielen opettajaltaan tietää, että sukunimi Toiviainen merkitsee miestä, joka on käynyt toiviaisissa eli pyhiinvaelluksella eli toivioretkellä. Romanttiselta vaikuttavassa toivoretki-selityksessä voi kuitenkin olla perääkin, sillä laatokanpurjehduksen historia osoittaa sulan aikana pidetyn yhteyttä mantereelta mm. Valamon ja Heinsimän luostareihin. Tätä voitiin hoitaa ainoastaan merikelpoisilla laatokanveneillä, eivätkä ne olleet jokamiehen omaisuutta. Sukututkija Jaakko Toiviainen päätteleekin, että 1300-luvulla Tiuralassa elänyt laatokanpurjehtija, joka seurakunnallisena tehtävänä tai muista syistä kuljetti pyhiinvaeltajia Valamon luostariin toiviaisiin, sai syystä sukunimekseen Toiviainen. Selitykset ovat mielenkiintoisia, mutta jättävät tutkimukselle edelleenkin tilaa.

Toiviaisten suku on lähtökohdiltaan talonpoikainen. Ennen teollisen kauden alkamista Karjalassa - suunnilleen ennen vuotta 1870 - Toiviaiset mainitaan asiakirjoissa talonpoikina aina silloin kun ammatti, arvo tai sääty on ilmoitettu. Heidät on merkitty isäntinä - lahjoitusmailla tietenkin lampuoteina - emäntinä ja torppareina, joskus renkeinä tai piikoina.

Vanhoista asiakirjoista tunnetaan 1500-luvulta porvari ja raatimies Antti Toiviainen Viipurista ja Juvan kirkkoherrana toiminut Olavi Antinpoika Toiviainen. Lisäksi asiakirjoista on löydettävissä muutama kauppias ja käsityöläinen 1600-1700-lukujen vaihteessa Käkisalmesta.

Näiden porvarien ja kirkkoherran lisäksi asiakirjat mainitsevat kahdesti myllärin ja kerran sepän ammatin, parissa tapauksessa on ammatiksi merkitty työmies ja sahamies ja vain kerran kalastaja. Vasta 1800-luvun puolivälin jälkeen joku Toiviainen on toiminut virkamiehenä tai maanviljelijä on ottanut sivuammatikseen kauppiaana tai liikemiehenä toimimisen. Ennen teollisen ajan alkua asiakirjat eivät tunne Toiviaista esimerkiksi räätälinä, suutarina, puuseppänä tai nahkurina.

Sukututkimuksessa käytettävien historiakirjojen valossa ei toistaiseksi ole voitu todistaa edellä luteltujen Toiviaisten sukuhaarojen olevan sukua toisilleen.

Talvisodan syttyessä 30.11.1939 Suomessa eli noin 600 Toiviais-suvun nimenkantajaa. Heistä asui luovutetussa Karjalassa noin 430 henkeä. Vuosisataisen asuinpaikkansa menetti siis hieman yli 70 % suvun jäsenistä. Ennen sotaa muualla asuneet suvun jäsenet voidaan kaikki osoittaa Karjalassa eläneisiin sukuhaaroihin kuuluneiksi .
Lähde: Toiviaiset - suku Karjalan meren rantamilta. Toiviaisten sukuseura 1998