In Memoriam

Perjantaina 28.11.2025 saimme tiedon, että suvunvanhimpamme, rovasti Veli-Pekka Eeronpoika Toiviainen on nukkunut ikuiseen uneen 86-vuotiaana. Otamme sukuseurana ja Veli-Pekan tunteneina osaa lähiomaisten suruun ja toivomme voimia ja jaksamista surutyöhön.

Veli-Pekka syntyi 1939 Viipurissa kaksi viikkoa ennen talvisodan syttymistä. Perhe asui Antrean Noskuassa, vanhemmat Eero ja Kerttu olivat opettajia ensin Hiitolan Vaavojalla, sitten Antreassa, josta välirauhan aikana siirryttiin Pomarkun kautta 1948 Säämingin Nojamaalle. Veli-Pekka oli viidestä veljeksestä keskimmäinen. Opinnot veivät pappisuralle, joka toi työtehtäviä niin Suomessa, Ruotsissa kuin ulkomaillakin: hän toimi pitkään turistipappina Kreikassa ja Espanjassa, sekä rovastin arvonimen.

Veli-Pekka teki myös sukumme ja seuramme hyväksi pitkän päivätyön. Kun seuraa perustettiin 1960-luvun alussa, Veli-Pekka pääsi sitä seuraamaan läheltä. Hänen isänsä Eero Antinpoika (1912-1968) oli keskeisiä henkilöitä seuran alkuvaiheissa. Seuran toiminnassa oli alkuvaiheen jälkeen katkos 1960-luvun lopulta 1970-luvun loppuun, kunnes yleinen innostus alkoi jälleen herätä. Veli-Pekka totesi myöhemmin, että hänellä oli "henkinen valmius ottaa suvun asiat hoitoon", ja hänet valittiinkin seuran puheenjohtajaksi. Tätä tehtävää hän hoiti vuodet 1977-1985. Voidaan sanoa, että se oli Toiviaisten sukuseuran kannalta perustavanlaatuisen tärkeä kausi. Veli-Pekan johdolla toiminta virisi ennen näkemättömiin mittoihin, seuralle saatiin oma sukutunnus, säännölliset sukukokoukset, toimiva hallitus ja sukututkimus alkoi viritä ja laajeta. Suvunvanhimmaksi Veli-Pekka valittiin Hämeenlinnan sukukokouksessa 2017, ja tätä tehtävää hän hoiti kunniakkaasti poismenoonsa asti.

Veli-Pekka tuki ja kannusti hallitusta, kirjoitti sukulehteen suvun varhaisimmista vaiheista, ja osallistui aktiivisesti suvun tilaisuuksiin ihan loppuun asti, viimeisemmän kerran vuosi sitten Tampereella. Vielä lokakuussa tänä vuonna pidimme hallituksen kokousta, ja veljenpoikansa Vesan ideasta päätimme soittaa V-P:lle ja kysyä neuvoa meitä askarruttavassa asiassa. Saimme häneltä selkeän kommentin, ajatus oli virkeä ja hän oli hyvin kartalla esittämästämme asiasta. Veli-Pekkaan pystyimme aina luottamaan.

Erityisen elävän perinnön jälkipolville hän jätti kirjoittamallaan oman perhehistoria-"trilogialla", joka lopulta laajeni viisiosaiseksi - ja kuvaukseksi myös laajemmin karjalaisuudesta ja Karjalan vaiheista.

Veli-Pekan poismeno on suuri menetys paitsi läheisille, myös sukuseuralle. Hänen esimerkkinsä sukuyhteisössä suvun yhteisöllisyyden edistämiseksi, suvun juurien ja niiden erityispiirteiden avaamisen kautta, on meitä jälkipolvia kannustavaa. Veli-Pekka jätti suvulle suuren henkisen perinnön.