PÄÄTOIMITTAJAN PALSTA

Sukuseuralehdessämme on ollut varsin runsaasti artikkeleita Toiviaisten kokemuksista talvi– ja jatkosodan aikana, sekä evakkomatkasta uusille asuinalueille. Tämän ajan muistojen tallentaminen on erityisen tärkeää, koska ajan tapahtumista on viime vuosiin asti vaiettu.

Suuri osa suomalaisista ei tunne sodan loppuvaiheita, eikä sitä, mihin asti Neuvostoliiton sotavoimat pystyivät Suomea valloittamaan. Jopa pääministerimme on todennut, että Suomen nykyinen itäraja muodostui siihen kohtaan, jossa rintamalinjat olivat taisteluiden tauottua 1944.

Mistä johtuu, että nykyisin ei tunneta todellisuutta? Suurin syy on siinä, että sotien jälkeen kirjoitetut historian oppikirjamme lähes täysin vaikenivat talvi– ja jatkosodasta, puhumattakaan siitä, että historiankirjamme olisivat kertoneet vielä oikeat perusteet tapahtumille. Tämä valitettava vaikeneminen johtui suuresta Stalinin ja Neuvostoliiton varjosta, joka oli Suomen yllä. Neuvostoliiton Suomessa toimivat valvontakomission jäsenet estivät jopa karjalaisten pitäjäsäätiöiden kohdalla pakkoluovutettujen pitäjien nimien käytön. Siksi mm. Kurkijoki-Säätiöstä oli tehtävä Kurki-Säätiö ja Hiitola-Säätiöstä Hiisi-Säätiö.

Toinen merkittävä syy oikean tiedon puutteeseen oli siinä, että Suomessa ei julkisesti saanut puhua noista tapahtumista, ellei halunnut leimautua yhteiskunnan viholliseksi ja ”hyvien naapuruussuhteiden pilaajaksi”. Vasta nyt Neuvostoliiton romahdettua on päästy vapaasti ja jopa oikeilla nimikkeillä puhumaan oikeista asioista.

Suomi joutui sekä talvi– että jatkosodan rauhanehdoissa pakkoluovuttamaan Neuvostoliitolle suuria alueita, jotka rauhanteon hetkellä olivat suomalaisten hallussa!

Talvisodassa rauhanteon hetkellä suomalaisten hallussa oli Viipuri. Vuoksella neuvostoliittolaiset olivat vallanneet Vitsaaren ja Vasikkasaaren ja päässeet Vasikkasaaresta tunkeutumaan Vuosalmen itäpuolelle. Muilla osin rintamalinja oli Vuoksen eteläpuolella.

Talvisodan rauhansopimus allekirjoitettiin Moskovassa 13.3.1940. Evakuointi nykyiselle itärajallemme oli aloitettava Kannaksella ja Laatokan Karjalassa 15.3.1940 klo 10 ja Lieksasta pohjoiseen 16.3 klo 10. Luovutetuilla alueilla asui lähes 420 000 asukasta, joista noin puolet oli rauhan hetkellä vielä evakuoimatta.

Jatkosodassa suomalaisten armottomat puolustustaistelut pysäyttivät hyökkääjät Vuokselle ja virran pohjois- ja itäpuolella olevat alueet jäivät valloittamatta. Vasta Laatokan Karjalassa Impilahdesta itään ja pohjoiseen saivat venäläiset joukot Suomelta maata vallatuksi. Vuoksen länsirannalla puna-armeija pääsi tunkeutumaan aina Viipuriin saakka ja valloittamaan sen, mutta sitten hyökkääjät saivat vastaansa uudelleen ryhmitetyt joukot, jotka pysäyttivät venäläisten etenemisen.

Aselepo solmittiin 2.9.1944, ja sen tuli astua voimaan 4.9.1944 klo 7.00, mutta neuvostoliittolaiset lopettivat tulituksen vasta seuraavana päivänä klo 8.00.

Neuvostoliiton Molotov esitti rauhanehdot 18.9.44, välirauhansopimus allekirjoitettiin Moskovassa 19.9.44 ja evakuointi aloitettiin luovutettavilta alueilta 20.9.44 (Ehdoissa joukot vedettävä vuoden 1940 rajan taakse 24.9-3.10.1944).

Raja määräytyy tavallisesti valloitusten perusteella, mutta Suomi joutui luovuttamaan Neuvostoliitolle suuret maa-alueet todellisella sanelupolitiikalla. Näitä alueita Neuvostoliiton jälkeen miehittää edelleen Venäjä.

Rintamalinja Kannaksella kulki 19.9.1944 seuraavien kuntien kautta: Viipuri, Ihantala, Antrea, Vuoksenranta, Vuoksela ja Sakkola.  Takakannessa olevasta kartasta on helppoa todeta rintamalinjan sijainti.

Rauhanehdoissa Suomi menetti Karjalasta:

·                3 kaupunkia

·                2 kauppalaa

·                39 maalaiskuntaa ja

·                21 kuntaa osittain, yhteensä 10 % pinta-alasta

 

Seuraavat Karjalan kaupungit, kauppalat ja pitäjät jouduttiin jättämään  venäläisille, vaikka niitä ei valloitettukaan:

Säkkijärvi, Vahviala, Jääski, Kirvu, Kaukola, Räisälä, Pyhäjärvi, Käkisalmen kaupunki ja maalaiskunta, Hiitola, Kurkijoki, Lumivaara, Jaakkima, Lahdenpohjan kauppala, Sortavalan kaupunki ja maalaiskunta, Harlu, Ruskeala, Pälkjärvi ja Soanlahti. Lisäksi 21 muuta nykyisen rajan kuntaa joutui osittain luovuttamaan maata vihollisille.

Karjalan lisäksi Suomi luovutti Neuvostoliitolle alueita pohjoisempaa, mm. Petsamon, osia Sallasta ja Kuusamosta, paljon Suomenlahden ulkosaaria ja Porkkalan alueen vuokralle.

Saneluehtoihin kuului 300 milj. USD:n sotakorvaukset, jotka Suomi joutui maksamaan sodan todelliselle aloittajalle, Neuvostoliitolle. Suomen tuli lisäksi katkaista suhteet Saksaan ja internoida alueellaan olevat saksalaiset.

Toteuttamalla kaikki ylivoimaisiltakin vaikuttavat välirauhan ehdot Suomi saattoi allekirjoittaa lopullisen rauhansopimuksen Pariisissa 10.2.1947. Kesti kuitenkin 15.9.1947 saakka ennen kuin Suomen ja toisaalta Neuvostoliiton ja Iso Britannian ratifiointiasiakirjat voitiin tallentaa ja sopimus tuli voimaan. Sen jälkeen valvontakomissio poistui ja Suomi saavutti täyden suvereniteetin.

Suomen urhoolliset soturit, lotat, sotilaspojat ja kotijoukot mittavin ponnisteluin pitivät huolen siitä, että Neuvostoliitto ei päässyt Suomen rajalle saakka kummassakaan sodassa. Onneksemme, sillä Stalinilla oli paljastuneiden arkistotietojen perustella selkeä suunnitelma suomalaisten kohtalon sinetöimiseksi:

”Suomalaiset on asutettava muualle, Suomessa on vähemmän asukkaita kuin Leningradissa, heidät on helppo siirtää.”

On helppo kuvitella, mihin suomalaiset olisi siirretty. Siperian laajat alueet ja muut Neuvostoliiton valtavat seudut olisivat saaneet kansamme jäännöksistä uusia asukkaita, joiden kohtalo olisi ollut surkea, koska vihollisen mukaan ”Suomi aloitti sodan!” Väärin sekin!!!

Kenraalimajuri evp. Jaakko Aatolainen Nastolan veteraanien juhlassa 26.8.2001 sanoi´: ” Tuon kansan rippeitä asuisi nyt Uralilla, Siperiassa ja muilla Venäjän alueilla ja siellä osattaisiin edelleen Suomea. Ja Aatolainen jatkaa: ”Stalin toisessa päätöksessään oli varannut 25 000 suomalaiselle upseerille paikan Katynin keskitysleiriin. Kuljetukset sinne olisivat alkaneet heti talvisodan päätyttyä.

Samalla kun toivotan sukuseuralaisille Hyvää Itsenäisyyspäivää lausun vanhemmillemme kiitokset siitä, että saamme jälleen viettää Joulua Suomessa suomalaisina.

Jouko Soihtu

Lähde

Kurkijokelainen 28.9.2001

SUOMI SODASSA ISBN 951-584-345-6

SUOMEN SOTA 1941-1945, Sotahistoriallisen tutkimuslaitoksen sotahistoriallinen toimisto

Raimo Toiviaisen täsmennyksiä