Kansalliskirjasto on uusi nimi, jonka Helsingin yliopiston kirjasto on ottanut käyttöön elokuussa tänä vuonna. Kansalliskirjaston nettisivut löytyvät osoitteesta: http://www.lib.helsinki.fi/
Kansalliskirjaston sivuilta löytyy myös Historiallinen Sanomalehtikirjasto 1771-1890

(http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/query.html).
Siellä on nyt jo runsaasti luettavaa ja lisää tulee koko ajan em. ajanjaksolta. Tein Wiipurissa ilmestyneistä sanomalehdistä joitain Toiviainen-hakuja, ja alla pikatestini tulokset. Kaikenlaista sitä ennen muinoin lehdissä ilmoiteltiin ja julkaistiinkin, jos kohta kuulutettuja ja vihittyjä tänä päivänäkin ilmestyvistä lehdistä luemme mielenkiinnolla. Tässä otoksessa on meille sukukirjasta tuttuja esi-isiä ja -äitejä....

19.06.1884  Wiborgsbladet nro 71
Lehdessä on julkaistu juuri päättyneen Kymölän seminaarin päästötodistuksen saaneet 15 opettajakandidaattia, joukossa Wilhelm Toiviainen.

--- Wilhelm löytyy sukukirjamme sivulta 141; Kurkijoen suvun Vilho Eliaanpoika Toiviainen, 1860-1932.

- Hängning. Sinnesvaga bonde enkan Helena Toiviainen har medels hängning afhändt sig lifvet i Jaakimvaara sockens Meriä by. / (Suom. Hirttäytyminen. Heikkomielinen talollisen leski Helena Toiviainen on hirttäytymällä ottanut hengen itseltään Jaakkiman pitäjän Merjän kylässä.)
- Hirttäytynyt Helena Toiviainen löytyy suku-kirjamme sivulta 77. Hän oli Matti Antinpoika Toiviaisen tytär Helena, joka syntyi 15.03.1817 ja avioitui vuonna 1837 jaakkimalaisen Elias Heinosen kanssa. Helena oli hirttäytynyt 14.7.1887. Helena Toiviaisella ja Elias Heinosella oli ainakin kaksi tytärtä, 1840 syntynyt Maria ja 1848 syntynyt Beatha. Helena oli hirttäytyessään hieman yli 70-vuotias.

Uukuniemellä Mensuvaaran kylässä kaatoi karhu 17 p. t. k. talollisella Matti Lemiseltä härkömullikan, josta söi puolen; haaskalle pani seuraavana päivänä talollinen Aaro Toiviainen pyssyn viritykseen ja kun karhu 21 p. t. k. kello 8 iltapäivällä tuli paistiaan aterioimaan, laukesi pyssy suoraan sydämeen, kaataen karhun paikoilleen. Karhusta, joka oli uros puoli, saatiin lihaa 18 leiviskää (= 153 kg).
- Tässäpä ongelma, kuka oli tämä pyssyn virittänyt talollinen Aaro Toiviainen? Sukukirjamme henkilöluettelon mukaan hän voisi olla sivulla 293 mainittu Uukuniemen Pentinniemen Reijon sukuun kuulunut Aaro Pekanpoika Toiviainen, 1838-1922. Kun emme varmaksi tiedä oliko tämä Aaro tosiaankin Aaro vaiko Aapro, niin samasta sukuhaarasta löytyy sukukirjan sivulla 294 Aapro Tuomaanpoika Toiviainenkin.

Lehdessä on artikkeli otsikolla "Maanviljelys-kokous ja näyttely Sakkolassa t.k. 13-14 p:nä". Palkintoja saaneet on mainittu, ja otsikon "Käsitöistä" alla mainitaan miesten käsityöpalkinnon saanut "kansak. opett. Toiwiainen" muiden joukossa. Alempana luetellaan naisten käsitöistä palkinnon saaneiden joukossa mm."rouwat Lagerkrantz ja Toiwiainen".
- Tässäpä jälleen Kurkijoen suvun kansan-kynttilämme Vilho, joka oli mainittu jo ensimmäisessä lehtijutussamme. Hänen vaimonsa Edla o.s. Kievari, 1860-1938, joka myös oli opettaja, on mainittu tässä lehtijutussa myös palkintosijoille päässeenä.

- Erhedyksestä syntynyt perätön kuolinsanoma. - - - viime numeroomme on tullut, ikävä kyllä, uutinen, jossa, sittemmin saamaimme tietojen mukaan, ei olekaan mitään perää. Yksityisestä kirjeestä saamamme tieto, että Pyhäjärven kansakoulun opettaja "Wilho Toiwi-ainen" olisi kuollut, on perätön. Aiheen tuohon huhuun oli nähtävästi antanut se seikka, että herra Toiviainen oli joutunut äkillisen taudin kohtauksen alaiseksi, josta hän kuitenkin pikaisen avun kautta pääsi vapaaksi, ollen nyt entisessä terveydessään. Pyydämme häneltä anteeksi niitä ikävyyksiä, mitä julkaisemamme uutinen häneltä ehkä on tuottanut.
- Voi voi sentään! Taas on Vilholle sattunut ja tapahtunut ja julkinen keskusteluhan kulkee kuin iltapäivälehdissä nykyäänkin...

Meiltä on jäänyt vielä muutamia seikkoja mainitsematta, niin että täytyy ne nyt vaikka myöhäänkin julkisuuteen tuoda.
Naisten käsitöissä saivat palkintoja:
Sarassa: Katri Kuisma Räisälästä 1 palk. 12 m. Maria Koiranen Sakkolasta ja Liisa Toiviainen Pyhäjärveltä 2 palk. 5m.,
- Jaahas, Liisa, ilmeisesti Pyhäjärven Toiviaisten suvusta, mutta kuka Liisa? Löytyisiköhän hyviä arvauksia sukumme pyhäjärveläisten jälkeläisten toimesta?

Yleisen Maanviljelyskokouksen asiamiehinä Viipurin läänissä toimivien luettelo, jossa mainittu Pyhäjärvellä hovinhoitaja W. Breitenstein ja kestikievari H. Toiviainen.
- Voisiko tämä "kestikiewari" olla Heikki Tuomaanpoika Toiviainen? Sukukirjamme sivulla 195, perhe 37? Taas tarvittaisi pyhäjärveläisten perimätietoa tähän.

Wiipurin maaseurakunnassa avioliittoon kuulutettuja
- Työm. Aleksander Puustinen ja palv.neito

Maria Toiwiainen, -
- Hiitolan likkoja! Tämä palvelusneito löytyy sukukirjan sivulta 40; hän oli Maria Tuomaantytär Toiviainen, joka oli syntynyt 19. helmikuuta 1870. Tasan kaksikymppisenä kuulutettiin avioliittoon Aleksanterinsa kanssa ja näkyy jo seuraavassa kesäkuun lehdessä avioituneenkin.

Työm. Aleksander Puustinen ja palv.neito

Maria Toiwiainen, -

* * *

Tällaisia lehtiä lueskelin yhden iltapäivän verran kotona. Eipä tarvinnut lähteä kauaksi eikä edes pukeutua, kiitos Internetin. Jos näistä vähän jotain ns. "lihaa luiden päälle" löytyikin, niin eipä juuri mitään erityistä kuitenkaan.

Mielestäni huvittavin juttu oli tuo perätön uutisointi opettaja Vilho Toiviaisen kuolemasta. En sitten tiedä oliko se kovin huvittava asia tuohon maailmanaikaan. Jostain syystä kuitenkin ajattelen, että sen on täytynyt tietyllä tavalla asianosaisia naurattaakin, ainakin sitten kun asia on selvinnyt ja korjattu.

Ajatuksia herättävin oli omaan sukuuni kuuluvan, ja nimikaimani, Jaakkiman Merjän kylässä hirttäytyneen Helena Toiviaisen kuolemasta kertova pikku-uutinen. Sellaisia emme näe lehdissä tänä päivänä. Jos 'heikkomielinen' talollisen leski hirttäytyy, miksi se on ylittänyt tuon ajan uutiskynnyksen? Vai oliko hirttäytymiskuolema tai itsemurha senlaatuinen tapaus tuohon aikaan, että se oli uutinen. Samaan aikaan ilmestyi myös suomenkielinen Wiipurin Sanomat, mutta tämä uutinen oli julkaistu ruotsinkielisessä Wiborgbladetissa.

Kuolemansyy on varsinkin nykyään sellainen asia, jota ei yleensä sukututkimuksessakaan mielellään tuoda julki vaikka kuolinsyyt on kuolleiden luetteloissa mainittukin; sota, kulkutaudit ja nälkä tosin tekevät poikkeuksen tässä, ne kylvivät ymmärrettävästi paljon kuolemaa.

Entäpä vähäjärkisyys, heikkomielisyys, höperyys, hupakkous? Kaikkia em. luonnehdintoja löytyy kirkonkirjoista jokaisen suvun jäsenistä. Useimmat ovat avioituneet, saaneet lapsia, eläneet kuten muutkin aikalaisensa ; papin merkinnät kannattaakin siis jättää omaan arvoonsa.

                                    Pitäisi varmaan yrittää jatkaa taas keskeneräisiä sukututkimuksia!